Ensimmäinen helmikuuta astui voimaan toimeentulotukilain muutos, jonka seurauksena Kela on muuttanut ohjeistustaan. Muutoksen myötä myös jälkihuollossa oleva nuori on velvoitettu nostamaan opintolainaa toimeentulotuen ehtona. Linjaus on tullut yllätyksenä niin nuorille, sosiaalityöntekijöille kuin hyvinvointialueillekin.
Kyse ei ole yksittäisestä tai irrallisesta päätöksestä, sillä tällä hallituskaudella jälkihuollon ikärajaa on jo aiemmin laskettu 25 vuodesta 23 vuoteen. Leikkaukset kohdistuvat suoraan nuoriin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa ja joiden tukeminen on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion keskeinen periaate.
Jälkihuollon tarkoitus on tukea nuoren aikuistumista kokonaisvaltaisesti. Sen tavoitteena on vahvistaa toimintakykyä, tukea itsenäistymistä ja ehkäistä ylisukupolvista huono-osaisuutta. Kun jälkihuoltoa heikennetään, murennetaan juuri sitä tukea, jonka avulla nuorta on tarkoitus auttaa itsenäistymään ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan.
Demariopiskelijoiden liittohallituksen jäsen Nina Kuusrainen tuo henkilökohtaisen kokemuksensa kautta esiin, mitä jälkihuolto merkitsee nuorille. Kuusraiselle kokemus tekee näkyväksi sen, mistä tässä keskustelussa todellisuudessa on kyse.
– Olen lastensuojelun asiakas, joka on kasvanut sijaisperheessä lapsuuden ja nuoruuden, koska varhaislapsuuteni olosuhteet olivat niin turvattomat, ettei niissä olosuhteissa voinut kasvaa tai elää turvallisesti. Jälkihuollolla ja toimivalla sosiaalihuoltojärjestelmällä on elämääni tosi iso merkitys, sillä olen saanut sieltä korvaamatonta apua ja ohjausta esimerkiksi adhd-arkeni hallintaan ja talouteeni ja jaksamiseeni, traumojeni käsittelyyn, sekä sellaista apua ja tukea, jota kaikkien nuorien ei ole mahdollista saada perheidensä kautta.
Kuusraisen kokemus osoittaa, että kyseessä ei ole ylimäääräinen etuus vaan merkityksellinen ja tärkeä osa perusturvaa silloin, kun muut turvaverkot puuttuvat. Juuri siksi nykyiset leikkaukset ja kiristykset kohdistuvat kaikkein kovimmin niihin nuoriin, joiden lähtökohdat elämään ovat olleet epätasa-arvoiset.
– Mielestäni on kestämätöntä, että jälkihuollossa olevilta nuorilta leikataan toimeentulotukea tai heidät pakotetaan velkaantumaan opintolainalla, minkä kuitenkin kuuluisi olla kaikille valinta. Omalla kohdallani nämä leikkaukset ovat lisänneet ahdistusta entisestään ja jatkuvaa huolta siitä, että tulenko toimeen opintojeni ohella, kun töitäkään ei ole riittävästi saatavilla. Eteenkin jos nuorella ei ole turvaverkkoa mihin tukeutua tai josta pyytää apua, niin pieninkin epävarmuus omassa taloudessa voi kasvaa isoksi taakaksi ja aiheuttaa huolta, jolloin opintoihin voi olla hyvin hankala keskittyä.
– Siksi haluaisin pyytää päätöksentekijöitä asettumaan heikompi osaisen ihmisen asemaan ja pyytää, että jälkihuollon nuorilta ei leikattaisi toimeentulotukea, sillä jälkihuollon asiakkaan oikeutetulla toimeentulotuella kompensoidaan myös nuoren epätasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa, esimerkiksi verrattuna niihin, joilla ei ole traumaattista tai turvatonta lapsuutta.
Kokemus osoittaa, että jälkihuollon heikennykset eivät koske vain yksittäisiä tukimuotoja, vaan nuoren koko arjen turvallisuutta ja mahdollisuutta keskittyä opintoihin. Kun muuta turvaverkkoa ei välttämättä ole, pienetkin muutokset toimeentulossa voivat vaikuttaa ratkaisevasti nuoren hyvinvointiin ja tulevaisuuden valintoihin.
– Jälkihuollon heikentäminen voi lisäksi lisätä lastensuojelun piirissä kasvaneen nuoren riskiä ajautua huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen, varsinkin tilanteessa, jossa töitä ei ole tarjolla ja jälkihuolto, sekä sen etuudet ovat nuoren tuki ja turva! Lisäksi hallitusta ei tunnu kiinnostavan jälkihuollossa olevat nuoret, sillä he ovat jo ennen tätäkin päätöstä heikentäneet jälkihuoltonuoren asemaa, alentaessaan jälkihuollon ikärajaa 23-vuoteen, pääsyynä hallituksen tavoite säästää talouden menoista.
Jälkihuollon heikentäminen on yksi esimerkki lisää siitä, kuinka yhteiskunnan turvaverkkoja puretaan pala palalta. Kun tukea kavennetaan niiltä, joilla on jo valmiiksi vähiten, seurauksena eivät ole vain yksilölliset ongelmat vaan laajemmat rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet ja kasvavat luokkaerot.
Helsingin Sanomat uutisoi 6. helmikuuta sosiaalityöntekijöiden huolesta: yhä useampi heikommassa asemassa oleva nuori saattaa jättää opintonsa kesken. Opintolainan ottaminen yksinkertaisesti koetaan liian suurena riskinä tulevaisuudelle. Taloudellinen epävarmuus tekee opintojen jatkamisesta monelle vaikeampaa kuin niiden keskeyttämisestä.
Monen jälkihuollossa olevan nuoren lapsuus on ollut turvaton ja epävakaa. Taustalla on usein ylisukupolvista köyhyyttä ja pitkäaikaista kokemusta taloudellisesta epävarmuudesta. Näille nuorille velka ei näyttäydy mahdollisuutena vaan uhkana, erityisesti nykyisessä taloustilanteessa, jossa edes työllistymisestä ei ole varmuutta. Kun turvaa korvataan velalla, jälkihuollon perimmäinen tarkoitus ei enää täyty.
“Tehdyt uudistukset vaarantavat jälkihuollon tavoitteiden toteutumisen. Lyhytnäköisten ja taloudellisesti vähäisten säästöjen nimissä heikennetään nuorten tulevaisuudenuskoa, lisätään syrjäytymisen riskiä ja syvennetään ylisukupolvisia luokkakuiluja. Tämä ei ole sosiaalisesti kestävää eikä pitkällä aikavälillä myöskään taloudellisesti järkevää”, toteaa liittohallituksen jäsen Miikka Roslöf.
Demariopiskelijat eivät hyväksy jälkihuollon heikentämistä. Pidämme kohtuuttomana, että juuri niiltä nuorilta, jotka tarvitsevat eniten tukea, vaaditaan lisää taloudellista riskinottoa. Meille on keskeistä ajatus siitä, että jokaisella on oltava todellinen mahdollisuus opiskella ja rakentaa elämäänsä ilman pakotettua velkaantumista.
Jälkihuolto ei ole etuoikeus vaan yhteiskunnan vastuu. Jokainen meistä on saanut tukea elämänsä aikana eri muodoissa. Hyvinvointivaltion vahvuus ei näy siinä, että miten se kohtelee enemmistöä, vaan siinä miten se suojelee heikoimmassa asemassa olevia. Tätä tärkeää tukea ei pidä viedä pois heiltä, jotka tarvitsevat sitä juuri nyt.
”Me Demariopiskelijat vaadimme, että hallitus korjaa toimeentulotukilain muutoksen, joka mahdollistaa jälkihuoltonuorten pakottamisen velkaantumaan opintolainalla. Vaadimme myös, että jälkihuollon ikäraja nostetaan takaisin 25 ikävuoteen ja että kaikkien jälkihuoltoon tehtyjen heikennysten vaikutukset arvioidaan uudelleen jälkihuollon nuoria kuunnellen. Hallituksen on viimein lopetettava politiikka, joka systemaattisesti heikentää yhteiskunnan turvaverkkoja ja syventää eriarvoisuutta”, linjaa Demariopiskelijoiden varapuheenjohtaja Jasmin Närhi.