Opiskelija mielletään usein nuoreksi ja huolettomaksi, juuri aikuisuuden kynnyksen ylittäneeksi parikymppiseksi. Tämä on kuitenkin mielikuva, joka enää harvoin pitää paikkansa. Olen itse 32-vuotias, perheellinen ja päätoimisesti työssä käyvä korkeakouluopiskelija. Enkä ole yksin. Tämän kevään yhteishakuun osallistui yli 25-vuotiaita hakijoita enemmän kuin alle 25-vuotiaita. Opiskelijoiden keski-ikä on kasvussa, mutta meidän opiskelutarjonta ja -mahdollisuudet eivät ole täysin pysyneet mukana tässä kehityksessä.
Me tarvitsemme koulutusjärjestelmän, joka tarjoaa oppia kaikissa elämänvaiheissa ja tukee ihmisten mahdollisuuksia pysyä työelämässä. Erityisen tärkeää olisi varmistaa opiskelumahdollisuudet niille, jotka ovat työelämässä heikoimmassa asemassa. Tätä varten me tarvitsemme monipuolisia ja helposti saavutettavia opintoja, joita on helppo yhdistää työssäkäyntiin. Työikäisellä opiskelupaikan saaminen voi olla kiven alla, sillä työn ohella tehokas pääsykokeisiin opiskelu saattaa olla jopa mahdotonta. Jos palkka on pieni, ei välttämättä ole varaa suorittaa opintoja avoimen ammattikorkeakoulun tai yliopiston kautta. Eli jos pääsykokeissa ei onnista ja avoimiin opintoihin ei ole varaa, löytää itsensä tilanteesta, jossa reittiä opiskelijaksi ei ole.
Aikuisopiskelijoille tarvitaankin uusia reittejä opintojen pariin. Tarvitaan myös uudenlaisia opiskelun muotoja. Miksi esimerkiksi oppisopimuskoulutusta ei voisi soveltaa myös korkeakoulutasolla? Olen varma, että hyvällä suunnittelulla se olisi mahdollista. Jos me viemme opintoja entistä enemmän työpaikoille, pystymme vastaamaan paremmin työelämän tarpeisiin, sekä takaamaan valmistuneille paremmat työllistymismahdollisuudet. Onnistuakseen tämä vaatii niin oppilaitoksilta, kuin työelämän edustajiltakin uudenlaista ajattelua. Ennen kaikkea tämä vaatii sitä, että koulutukseen ei kohdisteta leikkauksia.
Väitän, että elinikäisen oppimisen tukeminen on elintärkeää tulevaisuuden työttömyyden ehkäisyn kannalta. Työ ja työelämä muuttuvat nopeassa tahdissa. Jo jonkin aikaa on puhuttu työn murroksesta ja siihen liittyvistä haasteista. Teknologian kehittyessä osa töistä katoaa. Verrattuna aiempiin vuosikymmeniin, näkyy työelämässä epävarmuutta enenevissä määriin. Näihin haasteisiin voidaan vastata koulutuksella. Kun kehityksen myötä työtehtäviä poistuu, syntyy myös uusia. Oleellista on turvata osaaminen, jotta siirtyminen poistuneesta tehtävästä uuteen olisi mahdollinen. Onnistuakseen tämä vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä työelämän ja oppilaitosten välillä, sekä yhä joustavampia opiskelun muotoja.
Nyt olisikin hyvä hetki pysähtyä miettimään koulutusjärjestelmän kehittämistä. Mitä opiskelun muotoja voitaisiin tarjota niille, jotka eivät, kuten usein sanotaan, ole kiinnostuneet istumaan koulun penkillä? Miten voimme hyödyntää koulutusjärjestelmäämme turvaamaan heikoimmassa asemassa olevien työssä kiinni pysymistä? Miten voimme parhaiten vastata tulevaisuuden työelämän haasteisiin ja lisätä osallisuuden tunnetta? Ja miten kouluttautumismahdollisuuksia tulisi kehittää, jotta ne olisivat jokaisen saavutettavissa?
Koulutus on työväline tasa-arvoisemman tulevaisuuden rakentamiseksi, ei vain lapsille ja nuorille, vaan myös aikuisväestölle.
Milla Tuomela
Kuntavaaliehdokas
Kotka