Ajankohtaista, Ajatuksia, Etusivu, Kuntavaalit, Politiikka

Ehdokasblogi Nita Austero: Nuorten mielenterveyspalvelut eivät ole kunnissa riittävällä tasolla

Nuorten mielenterveydenongelmat ovat nousseet Suomessa yhdeksi merkittävimmistä terveyshaitoista. Mielenterveysongelmien vuoksi yhä useampi nuori syrjäytyy ja putoaa koulutuksen ulkopuolelle. Mielenterveysongelmat ajavat myös yhä useampia nuoria työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Nuorten mielenterveys puhututtaa ja täysin syystä. Lähes joka neljännellä nuorella on todettavissa jokin mielenterveyden häiriö. Koronaepidemia on lisännyt myös entisestään lastemme ja nuortemme pahoinvointia ja psyykkistä oirehdintaa. Lastensuojeluilmoituksia tehdään yhä kasvavissa määrin nuorten mielenterveyden haasteista ja varsin vakavastakin psyykkisestä oirehdinnasta. Yhä useammat nuoret kokevat mielialan laskua, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Lisäksi yhä nuoremmilla ilmenee itsetuhoisia ajatuksia ja käyttäytymistä.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat viime vuosien aikana lisääntyneet ja tämän myötä myös tarve mielenterveyspalveluille on kasvanut. Yhteiskunnassamme ei ole kuitenkaan kyetty riittävällä tasolla vastaamaan nuorten mielenterveyden haasteisiin. Mielenterveyspalveluiden järjestäminen kuuluu kuntien vastuulle ja kunnan on huolehdittava siitä, että mielenterveyspalvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin alueella esiintyvä tarve edellyttää. Kansallinen lainsäädäntömme ja YK:n ihmisoikeussopimus takaavat jokaiselle oikeuden parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja riittäviin terveyspalveluihin. Lisäksi lapsistrategia ja mielenterveysstrategia korostavat lasten ja nuorten oikeutta hyvään mielenterveyteen ja riittäviin mielenterveyspalveluihin. Tästä huolimatta mielenterveyspalvelut ovat varsin puutteellisia ja alibudjetoituja. Vaikka mielenterveys kuuluu olennaiseksi osaksi jokaisen terveysoikeuksia, huomattava osa mielenterveyden häiriöistä kärsivistä lapsista ja nuorista ei saa tarvitsemaansa hoitoa. 

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden toteuttamisessa näyttäytyy useita haasteita. Mielenterveyspalveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa on ensinnäkin suuria eroja kunnittain. Erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten pääkaupunkiseudulla mielenterveyspalvelut ovat pahoin ruuhkautuneita, eivätkä nuoret saa tarvitsemiaan palveluja riittävällä tasolla tai oikea-aikaisesti. Tilannetta haastaa myös se, että mielenterveyspalvelut ovat kunnissa varsin pirstaleiset. Erityisenä haasteena näyttäytyy integraatio perus- ja erikoissairaanhoidon välillä, siirtymät lastenpsykiatriasta nuorisopsykiatriaan ja lyhytkestoiset psykiatriset hoitojaksot. Psykiatrisen hoidon piiriin pääseminen on myös kovan työn takana ja usein esteenä on, ettei nuori ole riittävän itsetuhoinen. Milloin nuoren katsotaan olevan yhteiskunnassamme riittävän itsetuhoinen päästäkseen tarvittavien palveluiden piiriin? Silloinko kun on jo liian myöhäistä?

Erityisen huolestuttavaa ja silmiä avaavaa on, että noin viidennes huostaanotoista voitaisiin jättää tekemättä, mikäli lapset ja nuoret saisivat tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa eli joko sairaalahoitoa tai tarpeenmukaista avohoitoa tai molempia. Tilastojen valossa näemme, että psykiatrista sairaalahoitoa saaneiden lasten määrä on laskenut, kun puolestaan lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kasvanut runsaasti. Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolisiin sijoituksiin siksi, etteivät lapsen tai nuoren tarvitsemat mielenterveyspalvelut ole jostain syystä järjestyneet. Lastensuojelun tukitoimien ei tule kuitenkaan missään vaiheessa olla korvike psykiatriselle hoidolle. Lastensuojelussa ei ole osaamista psykiatrisiin ongelmiin samalla tavalla kuin terveydenhuollon puolella. Lisäksi haasteena on, että terveydenhuollon kustannuksia siirtyy lastensuojelun puolelle ja lastensuojelu kuormittuu entisestään. Palvelujärjestelmän toimimattomuus tulee niin inhimillisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kalliiksi.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuteen, riittävyyteen ja oikea-aikaisuuteen on kiinnitettävä tulevalla valtuustokaudella suurempaa huomiota. Kunnissa perustason voimavarojen tulee olla riittävät mielenterveyden häiriöiden hoitamisessa, jotta myös erikoissairaanhoito voi selviytyä vaativasta tehtävästään. Palveluiden tulee muodostua saumattomaksi kokonaisuudeksi, jossa ei ole nykyisenlaisia raja-aitoja perus- ja erityispalveluiden välillä. Kunnissa tulee ottaa käyttöön terapiatakuu, jotta kaikille voidaan taata nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Psykoterapiakoulutus tulee muuttaa maksuttomaksi, jotta psykoterapeuttien riittävyys saadaan jatkossa varmistettua ja taattua. Lisäksi kunnissa on lisättävä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, jotta nuorilla on mahdollisuus saada nopeasti ja joustavasti tarvitsemaansa apua ja hoitoa. Panostaminen lasten ja nuorten mielenterveyteen on satsaus tulevaisuuteen.

Jokainen mielenterveyden edistämistyöhön investoitu euro maksaa itsensä takaisin viisinkertaisesti.

Nita Austero
Kuntavaaliehdokas
Helsinki