Terveys- ja sosiaalialan AMK-opiskelijoita koskevat palkattomat harjoittelut ovat viime aikoina herättäneet jälleen keskusteluja. AMK-opintoihin liittyvissä harjoitteluissa on paljon eroja eri alojen välillä. Erot muodostuvat harjoittelujen pituudesta, paikasta ja intensiivisyydestä. Isoin ero on kuitenkin se, saako opiskelija harjoittelusta palkkaa. Suurin vaikuttava tekijä harjoittelun palkallisuuteen on koulutusala. Jos opiskelija opiskelee esimerkiksi insinööriksi tai tradenomiksi, on hänellä hyvät mahdollisuudet saada harjoittelusta kunnollista korvausta palkan muodossa.
Tilastojen valossa yli 70% insinööriopiskelijoista ja yli 50% prosenttia tradenomi opiskelijoista saa harjoittelusta palkkaa. Terveys- ja hyvinvointialan ammattikorkeakouluopiskelijoista taas vain 3% saa harjoittelustaan palkkaa. Ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, raha vaihtaa omistajaa kuitenkin myös terveys- ja hyvinvointialan harjoitteluissa. Ammattikorkeakoulut maksavat sairaaloille sekä muille terveysalan laitoksille siitä, että heidän opiskelijansa pääsevät harjoitteluun. Kyllä, luit aivan oikein! Koulut maksavat siitä, että heidän opiskelijansa pääsevät suorittamaan opintojen kannalta pakollisia harjoitteluita! Tämä raha, joka käytetään nyt harjoitteluiden maksamiseen, voitaisiin käyttää muuhunkin, esimerkiksi AMK opetuksen laadun parantamiseen ja sen kehittämiseen.
Mieleeni tulee muutaman vuoden takainen, aiheeseen liittyvä keskustelu terveys- ja sosiaalialaa opiskelevan ystäväni kanssa:
Minä: “Eli kun minä menen harjoitteluun, minulle luultavasti maksetaan siitä. Kun sinä menet harjoitteluun, sinulle ei makseta siitä?”
Hän: “Jep”
Minä: “Minun harjoitteluni voi olla raskasta, mutta suurin osa siitä on sisätöitä koneen edessä. Sinun harjoittelusi on sairaalassa, mikä on fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä.”
Hän: “Jep”
Minä: “Minun huonona työpäivänä, Teppo kirjanpidosta ei ole keittänyt uutta kahvia kun joi pannun loppuun. Sinun huonona päivänä joku kuolee.”
Hän: “Jep “
Minä: “Minkä takia joku lähtisi hoitajaksi?”
Hän: “Hyvä kysymys.”
AMK-opintoihin liittyvät terveys- ja sosiaalialan harjoittelut, sekä niiden palkattomuus ovat osa sote-alan henkilöstön arvostusta koskevaa julkista keskustelua. Jos suurin osa nuorista hoitajista miettii alanvaihtoa, on tilanne tällä hetkellä erittäin vakava. Asia ei tule muuttumaan pelkästään sillä, että harjoitteluista tehtäisiin palkallisia, mutta tällä hetkellä se näyttää hoitajille mikä heidän arvostuksensa tulee olemaan myös työelämässä. Mikäli palkattomat harjoittelut lopetettaisiin, ammattikorkeakoulujen resurssit voitaisiin kohdistaa paremmin itse opetuksen laadun parantamiseen.
Lisätietoja:
Santeri Kujanpää
2.varapuheenjohtaja
santeri.kujanpaa@sonk.fi